top of page

Olin koko ikäni haaveillut omasta koirasta. Lapsuuden kodissani siihen ei kuitenkaan myönnytty, joten koiramaiseen elämään pääsin kunnolla käsiksi vasta vuonna 1996 silloisen poikaystäväni koiran kautta.

Ensimmäisen ihan oman koiran sain 2002, kun Popsu muutti kahdeksankuukautisena luokseni edellisen perheen ajanpuutteen vuoksi. Popi valtasi sydämeni, ja näin löytyi se oma rotu täysin vahingossa!

Jossain kohtaa pulimaista elämää alkoivat haaveet omasta pentueesta. Lopulta kävin suorittamassa kasvattajakurssin syksyllä 2008  ja kennelnimen sain keväällä 2009. Ensimmäinen pentueeni syntyi kesällä 2011. Tuosta pentueesta sijoitin yhden nartun.

Nykyinen laumamme koostuu minun puleista ja avopuolisoni muun rotuisista. Pulit, kuten myös muut koiramme asuvat kotonamme perheenjäseninä. Osan kanssa treenataan, osa porukasta on “kotikoiria”. Niiden kanssa ei tehdä muuta kuin nautitaan ulkoilusta ja koiramaisista touhuiluista. Treenattavat lajit meillä on agility (pulit), suojelu (sakemannit) ja ratajuoksu (greyt).
Lisäksi pulien kanssa pyrin käymään paimennusleireillä aina kuin mahdollista. Näyttelyissä pyörähdämme aika harvakseltaan. Onneksi sijoituskoti on innostuneempi ja hoitaakin näyttelyttämisosuuden varsin kiitettävästi.

Kasvatukseni tulee olemaan pienimuotoista, ja tärkeimpiä asioita minulle ovat luonne ja terveys sillä periaatteella, että pulista olisi harrastuskoiraksi. Toivonkin, että saan mahdollisimman monta kasvattiani mukaan luustokuvauksiin, silmäpeilauksiin ja luonnetestiin.

Olen Suomen Kennelliiton ja Unkarinpaimenkoirat ry:n jäsen ja olen myös toiminut UPK:n hallituksessa, jalostustoimikunnassa sekä pidin usean vuoden ajan unkarinpaimenkoirien lehden pulipalstaa. 2013 aloitin Pulit ry:n puheenjohtajana ja suoritin jalostusneuvojien peruskurssin.

 

2014 perustin Hämeenlinnaan Eläinhoitola Hepulin jossa toimin yrittäjänä ja duunarina lauman pyöriessä osittain matkassa.

Kaikki yhteydenotot ovat tervetulleita!

bottom of page