Kia on ehkä hulluin puli jonka tunnen. Niin täynnä virtaa, intoa ja raivoa, että yhtään tylsää hetkeä ei pääse syntymään. Kia ei ole mikään laumakoira, vaikka se laumassa elääkin. Se on niin minäminä-tyyppi, että olisi varmasti tyytyväisempi jos saisi elää ainoana koirana ja saisi kaikki rapsutukset, leikittämiset ja ruuat vain ja ainoastaan itselleen. Kiihtyy nollasta sataan hetkessä ja tarjoaa kaiken minkä osaa ennen kuin ehdit edes miettiä mitä olet vaatimassa. Siinä onkin Kian suurin vika, hermot ei oikein tahdo pysyä kasassa silloin, kun jotain kiihdyttävää tapahtuu. Mikä tahansa voi olla kiihdyttävää jos sen siten Kialle esittää, kuten esimerkiksi katkennut rastanpätkä, jolla kerran hetsasin Kian tokokokeeseen.